Liinus 1v

Maaliskuun lopussa meidän vauva täytti vuoden. Enää meillä ei siis ole vauvaa, vaan taapero, vaikka ainahan Liinus on äidin vauva. Ihan kuten Rasmuskin. En voi uskoa, miten nopeasti vuosi hujahti ohi. Ihan liian nopeasti.

Liinuksen vauvavuosi oli melko helppo. Vaikka ensimmäiset viikot hän olikin aika itkuinen, eikä vieläkään nuku kunnolla, niin silti vuodesta jäi mieleen se, että helpolla päästiin. Limpusta tuli maailman aurinkoisin pieni ihminen, kun hän itse alkoi liikkumaan. Syömiset sujui alusta asti hyvin. Tuo poitsu kasvoikin pyöreänä ja hyvä niin. Eipähän tarvinnut stressata maidon riittämisestä. Kiinteät ruoatkin alkoi maistumaan puolen vuoden iässä hienosti ja Liinuksella on useita lemppariruokia. Mikään ruoka ei oikeastaan ole aiheuttanut totaalikieltäytymistä, eikä ruokaa ole ikinä tarvinnut yrittääkkään tuputtaa.

Imetys on sujunut hienosti ja sitä jatketaan edelleen. Täällä siis ollaan siirrytty taaperoimetykseen ja olenkin tosi onnellinen siitä. En uskaltanut edes toivoa, että imetys onnistuisi näin hyvin. Edelleen Liinus syö tissiä päivin ja öin, mutta päiväimetysten määrä on vähentynyt muutamaan kertaan. Yleensä siis vain aamuisin, päikkäreille mennessä ja iltaisin. Se sopii hyvin. Yölläkin poika syö vielä useamman kerran, mutta sekään ei haittaa. Tuntuu että jaksan paremmin, kun annan yöllä syödä,sillä itse kuitenkin pystyn imettäessä nukkumaan. Eiköhän se ajan kanssa lopu sekin.

Mitä meidän yksivuotias sitten osaa? No vaikka mitä! Olenkin ollut aivan hämmästynyt miten paljon yksvee ymmärtääkään! Tosi paljon Liinus ymmärtää arkisia ohjeita. Mm. "mennään syömään" ,"vaihdetaan vaippa" , "laita laatikko kiinni", "anna äidille se" yms. Sanoja tulee vasta muutama: äiti, mitä ja tissi. Mutta eiköhän se puheenkehityskin siitä pikkuhiljaa ala. Motorisesti Liinus on ollut alusta asti tosi taitava. Kävelemään hän lähti ollessaan vain kahdeksan kuukautta! Huomaa siis, että sanat ovat jääneet jalan alle. Tällä hetkellä Liinus osaa jo juosta, kiivetä sohvalle ja no oikeastaan melkein mihinkä vaan. Palloakin heitetään ja potkitaan. Taitava pikkumies siis :)

Liinuksen lempparijuttu onkin pallolla leikkiminen. Muita suosikkijuttuja on laatikoiden tyhjentäminen ja täyttäminen, iskän kenkien jalkaan laittaminen ja niillä ympäriinsä kävely, sekä veljen hiusten silittely. Suihkussa käyminen on ihan parasta, eikä sieltä oikein lähdettäisikään pois. Ei vaikka tunnin saisi lotrata ensin.

Liinus ei pidä vaatteiden pukemisesta, vaipan vaihdosta eikä kielloista. Nyt on alkanut oma tahtokin näkymään jo todella selvästi. Kiellosta saatetaan karjaista takaisin ja heittäydytään maahan oikein dramaattisesti. Tavarat lentää kaaressa ja mieltä osoitetaan usein, etenkin äidille ja iskälle. Muutoin Limppu on kyllä ihana, aurinkoinen pieni ihminen. Mutta jos Liinus jotain haluaa tai ei halua, hän sen kyllä ilmoittaa niin, ettei varmasti jää kellekkään epäselväksi :D

Meillä ei ole vielä ollut 1v neuvolakäyntiä, mutta Liinus painaa jotakin 11-12kg. Pituudesta ei ole mitään käryä. Vaatteista sopivat koko 86cm ja joistakin jopa 92cm. Kengänkokokin on jo 23! Hampaita on suussa jo kuusi kipaletta, vaikka näytti kovin siltä, ettei niitä tule ikinä :D No kyllähän niitä tuli ja ensimmäisen hampaan jälkeen niitä ilmestyikin kun sieniä sateella. Olisipa nyt pikkutauko hampaista, sillä viime aikoina ne ovat itkettäneet pikkuista yöllä ja paljon.

Täällä on oltu aivan haikein mielin, että vauvavuosi on tosiaan ohi. Samalla on kuitenkin ihana nähdä Liinuksen kasvavan ja kehittyvän. Päivittäin hämmästelen tuon pienen uusia juttuja ja tempauksia <3

Rasmus 4v

Moikka!

Rasmuksen kehityskuulumisia onkin kyselty useamman kerran ja tässä niitä nyt piisaa. Rasmus täytti tällä viikolla neljä vuotta, joten senkin puolesta on kiva tehdä tälläinen postaus. Rassen kehitys on ollut hidasta aina, mutta eteenpäin on menty. Hitaasti, mutta varmasti :)

Suurin kehitysaskel tuli Rasmuksen ollessa 3v10kk. Hän vihdoin ja viimein lähti kävelemään! Se, jos mikä oli hullua. Vaikka onhan sitä tässä odoteltukin. Kävely ei suinkaan lähtenyt perinteisesti ensin parilla askeleella ja siitä vähitellen matka pidentyen. Ei lainkaan. Yksi ilta Rasmus vain päätti, että nyt riittää se konttailu, otti jalat alleen ja käveli ympäri kämppää. Askeleet olivat varmoja, eikä poika kaatuillut juuri lainkaan. Huomasi selvästi, että tasapainoa olisi ollut jo paljon aiemmin, muttei sitä uskallusta. Nyt on molempia ja Rasmus pääosin vain kävelee. Ulkonakin kengät jalassa, ellei päällä ole järkyttävät määrät toppavaatetta. En voisi olla ylpeämpi! :)

Edelleenkään Rasmus ei puhu. Enkä usko, että puhuu hetkeen, jos ikinä. Mutta meillä on muunlaisia kommunikointikeinoja. Kotona ja päiväkodissa käytetään kehoviittomia. Rasmus ei itse niitä vielä ole alkanut käyttämään, mutta varmaan jossain vaiheessa sekin päivä tulee. Rasmus ilmaisee selvästi mistä pitää ja mistä ei ja mitä milloinkin haluaa. Hän kiipeää useasti päivässä syliin halailemaan ja ohjaa kädellään minun kättäni, että mihin pitää piirtää. Rasmus siis nauttii selkään ja jalkoihin piirtämisestä, halailusta ja muutenkin olla lähellä. Kelpaa äidille <3

Musiikki on iso osa meidän päiviä. Rasse sai joululahjaksi soivan laulukirjan, josta siis kuuluu eri lastenlaulujen melodiaa. Sen parissa tuo poika viihtyisi vaikka koko päivän. Rasmus hyräilee kymmeniä eri lastenlauluja tismalleen nuotilleen. Hän nauttii musiikista suuresti ja riemastuu, jos lähden laulamaan mukaan hänen hyräilyihinsä. On tuolla pojalla vain melkoinen sävelkorva. Ties minkälainen muusikko hänestä vielä kuoriutuu!

Pikkuveljen olemassaoloon Rasmus on tietty tottunut jo hyvin ja kestää kokoajan paremmin veljen häiriköinnin. Ennen Rasse ei voinut sietää, jos hänen leikkeihinsä puututtiin, mutta sitkeästi Liinus meni mukaan ja nykyään he voivatkin leikkiä samoilla leluilla. Toki edelleen raivareita tulee ja menee, mutta suuri edistysaskel on havaittu siinäkin. Veljet ovat niin kovin rakkaita toisilleen <3

Ja mitä kasvuun tulee, niin hyvin poika kasvaa! Kasvuhormoni on ollut käytössä nyt vuoden päivät ja sen aikana Rasmus on kasvanut 10 senttiä! Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin, kiitos kasvuhormonin. Tällä hetkellä Rasmuksella on pituutta 88cm ja painoa 11kg. Minun iso poika! Lihasmassaa on kerääntynyt huimasti, eikä jalat enää väsy edes jatkuvasta kävelystä. On se vaan mahtavaa, että tuollainenkin aine on keksitty sitä tarvitseville!

Arki Rasmuksen kanssa on ollut viime aikoina melko helppoa. Stressi on vähentynyt huimasti, kun tuo poika syö ja juo hyvin, sekä nukkuu kunnon yöunet. Känkkäränkkä vierailee meillä päivittäin, useampaankin otteeseen, mutta sellaista se nyt vain on. Onneksi kiukut eivät kestä kauaa kerrallaan. Ehtii äidinkin hermot levätä välissä, kunnes uusi kiukunaihe löytyy ;)

Tällä hetkellä Rasmus on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja sillä on ollut vain positiivisia vaikutuksia. Vastikään pidetyssä vasu-keskustelussakin kävi ilmi, että päikyssä on Rasmuksella hyvä olla ja kehitys on sielläkin mennyt aimoharppauksia eteenpäin. Oikein hyvä tilanne siis Rasmuksella kaikin puolin! :)

päivän asu nro 1

Aiemmin blogissani on ollut Rasmuksen päivän asuja, mutta nyt kun Liinuskin on täällä, on hänenkin asuja kiva kuvailla. Vaihdankin nyt postaussarjan nimeksi vain päivän asu. Välillä saattaa olla vain jommankumman asu, välillä molempien. Aloitetaan molempien asuista nyt tämä sarja! Itse mielelläni katselen muiden lasten asuja, joten siksipä ajattelin tehdä tälläisiä postauksia. Kiinnostaako teitä? Entäs mitäs pidätte poikien asuista? :)

    Liinuksen asu: 

         lakki - lahjaksi saatu

         paita - H&M

         housut - Lindex

         kengät - Zara

 Rasmuksen asu: 

       body - H&M

       housut - Lindex

       kengät - Vans

Kuulumisia blogitauon jälkeen

Moikkamoi!

En ole kirjoittanut toooodella pitkään aikaan, mutta nyt tuli sellainen olo,että bloggaaminen kiinnostaa taas! Itseasiassa ei syy poissaololleni ole pelkästään ollut kiinnostuksen puute, vaan olen lisäksi ollut kiireinen. Kahden lapsen arki on ollut kiireistä ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, ei ensimmäisenä ole mielessäni ollut blogi. Nyt kuitenkin ajattelin taas tulla kirjoittelemaan useammin! Onkohan siellä enää ketään lueskelemassakaan?

No mitä meille kuuluu? No vaikka mitä! Ensinnäkin kerrottakoon, että meidän pieni poikamme sai nimekseen Liinus! Hän onkin jo 4 kuukautta vanha. Melkeinpä neljä ja puoli! Pakko taas todeta, että aika tosiaan juoksee, jopa liian nopeasti. Kohta vauvavuodesta on jo puolet mennyt, vaikka juurihan tuo pikkuinen syntyi. Liinus on oikein ihana tapaus. Ensimmäiset pari kuukautta aika itkuinen, mutta nykyään oikein tyytyväinen, kunhan hänelle pidetään seuraa. Isoveljen leikkien seuraaminen kiinnostaa kaikista eniten. Kaikista parasta on, jos niitä saa seurata sylistä! Liinus osaa kääntyä selälta mahalleen ja vähän pääsee jo eteenpäinkin. Tosin pää kyntää lattiaa ja jalat viuhkovat, mutta jotenkin sentään :D . Leluista tartutaan kiinni ja viedään suuhun. Tutti taas ei kelpaa ollenkaan. Tissillä sen sijaan olisi kokoajan, jos vain voisi. Ihan vain huvikseen. Liinus onkin vielä täysin rintamaidolla <3. Kiinteitä alotellaan todennäköisesti vasta puolen vuoden tienoilla. Hän tykkää höpötellä ja on yhtä hymyä, kun hänelle lässyttää takaisin <3. On se rakas! <3

Toiselle rakkaalle; Rasmukselle, kuuluu myös hyvää. Rasmus on oppinut uusia juttuja. Hän hyräilee nuotilleen vaikka kuinka monia eri lastenlauluja ja se jos mikä on söpöä <3. Kävellä tuo poika ei halua vieläkään. Tai ei uskalla. Seiniä ja muita tukia pitkin kulkee kyllä kaikkialle. Nykyään hän kulkee ulkonakin hienosti, vaikka ennen se pelotti niin kovin. Rasmus onkin rohkaistunut todella paljon! Pikkuveli on Rasmuksesta ihana ja ärsyttävä. Välillä mennään halailemaan veljeä ja välillä äkkiä nipistetään. Kaikista ihaninta onkin katsella noita poikia yhdessä (silloin kun Rasmus ei kiusaa Liinusta :D). Ja mitä muuta Rasmuksen kuulumisiin tulee, niin hän sai taannoin myös kehitysvammadiagnoosin. Osasin jo odottaa sitä ja diagnoosi helpottaakin elämäämme melkoisesti. Rasmukselta ei odoteta liikoja, vaan annetaan kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Rasmus on nykyään oikein vekkuli. Joka päivä hän naurattaa jutuillaan ja rätkättää itse mukana hassutuksissaan. Uhmaa on ja omaa tahtoa, mutta on tuossa lapsessa myös ihana,herkkä puoli. Joka päivä monta kertaa kiipeää syliin halailemaan ja rakastaa sitä, kun häntä hipsutetaan selkään ja käsiin <3.

Me elellään täällä nyt tosiaan ihan perusarkea. Mies tosin palailee ensi viikolla kesälomalta töihin ja jään taas poikien kanssa keskenään kotiin. Onhan tässä jo vähän ehtinyt laiskistua, kun on kokoajan ollut toinen käsipari auttamassa poikien kanssa, mutta äkkiäkös sitä taas tottuu siihen arkeen, että päivät menee yksin lasten kanssa. Pitääkin keksiä kaikkea kivaa puuhaa päiviksi :)

Mielelläni kuulisin postausideoita teiltä! Mistä haluatte lukea?

Arki kahden lapsen kanssa

Tosiaan, nyt voinkin jo vähän kirjoittaa minkälaista arkea meillä vauvan syntymisen myötä on. Kahden lapsen arjen kiireisyys yllätti kyllä täysin. Kuvitelmissanihan se oli sellaista, että pikkuvauva nyt oikeastaan vain nukkuu ja syö. Vain toisinpa on. Meidän vauva on sylissä viihtyvää tyyppiä, kuten aiemminkin olen kertonut. Syli on paikka, jossa hän pysyy tyytyväisenä. Useinmiten. Mutta usein se vaatii myös tissin. Imetys vie siis ison osan päivästä. Ja sitten kun vauvan lisäksi on Rasmus, joka ei vielä kovin omatoiminen ole, niin onhan vuorokaudessa tunteja liian vähän.

Mies palasi takaisin töihin pari viikkoa sitten ja olen ollut poikien kanssa keskenään kotona päivät. Aamusta jompikumpi, yleensä Rasmus, ponkaisee ylös kasin aikaan ja siitäpä meidän päivä lähtee käyntiin. Päivä sisältää aamusta iltaan jotain tekemistä. Molempien syötöt,vaipan vaihdot ja pesut kuluttavat päivästä ison osan. Sitten kun vauva nukkuu, yritän tehdä Rasmuksen kanssa jotain tai sitten siivota. Pakko myöntää, että melkoinen läävä tämä meidän koti on viime aikoina ollut. Mutta niin se kai usein pikkuvauvan kanssa on. Iltaisin, kun molemmat nukkuu, tekee mieli vain itse ottaa rennosti ja katsoa vaikka vähän telkkaria, eikä siivota.

Vaikka onkin paljon tekemistä, on arki oikein mukavaa. Molemmat pojat tykkäävät ulkoilla, joten ulkoilu on melko varma tapa pitää poitsut tyytyväisenä. Sitäpaitsi kyllähän se auringon paiste ja raitis ilma tekee omallekin mielelle hyvää! Sotkuinen koti unohtuu siinä hetkessä, kun painaa ulko-oven kiinni. Meillä on myös käynyt ystäviä kylässä ja se piristää päiviä. Rasmus on niin onnesta soikeana, kun tulee tuttuja,että hän vallan unohtaa kiukutella ja mustistella. Viime aikoina Rassesta on myös huomannut sen, että hän tylsistyy kovin helposti. Siksi onkin hyvä, että päivisin keksitään tekemistä ja nähdään ihmisiä, niin pysyy Rasmuskin iloisena :).

Summa summarum, meidän arki on tapahtumarikasta ja ihanaa! <3

Millaista teidän arki on? Onko muita, jotka totaalisesti yllättyivät kuinka arki on kiireisempää kahden kuin yhden lapsen kanssa? 

Hän on täällä!

Meidän pieni poika on syntynyt! Itseasiassa syntyi jo maaliskuun lopussa, mutta nyt vasta ehdin/jaksan tulla kirjoittelemaan. Synnytys oli 18h30min kestävä kidutus, jonka jälkeen olin ihan käsittämättömän kipeä, sekä väsynyt. Kolme päivää meni vauvan kanssa sairaalassa, jonka jälkeen päästiin kotiin, mutta vain pariksi yöksi, sillä bilirubiiniarvot nousivat liian korkealle. Vauva siis kellastui ja joutui vuorokaudeksi sinivalohoitoon. Samoin kävi Rasmukselle aikanaan. Onneksi tosiaan vuorokauden valohoidolla selvittiin ja arvot on sen jälkeen lähtenyt hyvin laskuun.

Kotona on mennyt hyvin, mutta kiire on yllättänyt todenteolla. Vauva on hyvin sylissä viihtyvää tyyppiä, eikä suostuisi missään muualla olemaankaan. Hänen oma sänkynsä on pysynyt hyvin käyttämättä, sillä eihän tuo poika sinne suostu jäämään. Meidän sängyssä on vauvalle vauvanpesä, jossa hänen kuuluisi nukkua, mutta enimmäkseen vauva suostuu nukkumaan vain ihan ihossa kiinni. Hän on siis nukkunut kyljessäni kiinni nyt joka yö. Tosin viime yön oli uni kaukana. Ihan yhtä huutoa oli viime yö.. Toivottavasti ei enteile koliikkia. Rasmus kun on lopettanut päikkärit, niin jos vauva valvoo yöt ja Rasse päivät, en tiedä missä välissä itse muka nukkuisin :D.

Rasmus on hienosti ottanut pikkuveljen vastaan. Eipä hän taida täysin edes ymmärtää vielä, että veli on tullut jäädäkseen, mutta ajan kanssa varmasti ymmärtää koko jutun. Joka päivä Rasmus on kuitenkin muistanut hakea huomiota, edes kerran. Onhan se ymmärrettävää ja huomiota yritetään Rasmukselle antaakkin mahdollisimman paljon. Vauva vain syö pitkään ja usein, joten minun aikani menee hyvin paljolti imettäessä. Toivottavasti pian pitenisi syöntivälit tai edes nopeutuisi syötöt niin ehtisi paremmin tekemään muutakin.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja täällä ollaan ihan onnesta soikeina. Tuo pieni ihme oli samantien niin kovin rakas ja joka päivä entistä rakkaampi <3 .

Blogia olisi kiva ehtiä ja päästä päivittelemään useammin, mutta nyt tärkeintä on antaa aikaa molemmille pojille <3. Palaan kirjoittelemaan, kunhan sopivia hetkiä löytyy!

Rasmuksen 3v bileet

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin Rasmuksen 3v-synttäreitä. Jaksan vain ihmetellä, miten tuo kirppu voikaan olla jo noinkin vanha! Ei kolmevuotiasta voi oikein mitenkään sanoa vauvaksi enää. Teen sitä kyllä silti,haha. Meillä oli oikein mukavat juhlat sekä lauantaina, että sunnuntaina. Vaikka karsittiinkin aika paljon ketä kutsutaan. niin kyllähän vieraita silti riitti parille päivälle oikein hyvin. Ja vaikka kuinka ihanaa olisikin ollut kutsua kaikki vähänkin läheisemmät ihmiset, ei se olisi onnistunut, sillä meidän koti on kuitenkin vain kolmio, eikä tänne määräänsä enempää vieraita mahtuisikaan.

Synttäreiden teeman keksin muutama viikko ennen juhlia ja hyvissä ajoin tilailinkin kertakäyttöastiat netistä. Teemana tänä vuonna oli viidakko/safari, kumpi nyt ikinä onkaan :D. Pidän siitä, että synttäreillä on jokin teema ja mikäs sen söpömpi idea kuin eläimet. Budjetin yritin pitää jokseenkin maltillisena ja vaikka halvemmallakin olisi varmasti päässyt, tuli juhlat kuitenkin halvemmaksi kuin ensimmäiset tai toiset Rasmuksen synttärit. Sitäpaitsi onhan synttärit nyt sen verran merkitykselliset juhlat, ettei joka penniä pidäkkään miettiä! :)

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä itse koristeita seinille, sekä tehdä jotain suolaisia tarjottavia, mutta yksinkertaisesti voimat olivat sen verran vähissä, että päätettiin mennä helpoimman kautta. Koristeina oli ainoastaan ilmapalloja ja suolaiseksi tarjottavaksi valitsin coctailpiirakoita munavoilla, sekä patonkia eri makuisten tuorejuustojen kanssa. Simppeliä, mutta hyvää. Makeat tarjottavat taas tuli äitini leipomon kautta, joten niiden puolesta ei tarvinnut edes sitäkään vähää tehdä. Meillä olisi joka juhlissa takuulla paljon huonommat tarjottavat ilman äitiäni. Kiitos äiti siis näistäkin herkuista! <3

Juhlat menivät oikein mallikkaasti. Rasmus oli hyväntuulinen ja nautti saamastaan huomiosta. Iso kiitos kaikille mukana olleille ja muillekkin Rasmusta muistaneille! <3

Minkälaisia synttäreitä teillä on järjestetty? Mitä teemoja vai oliko mitään tiettyä teemaa? :)